Syksyn koittaessa on arki palannut ja elämä menee Emilin osalta aika pitkälle meidän aikataulujen mukaan. Päivisin kun olemme pois Emil nukkuu lähes koko sen ajan (tai ainakin luulemme niin), koska virtaa hänellä sitten riittääkin koko illaksi. Se, kuka ensimmäisenä kotiin ehtii, saa vastaansa hellyydenkipeän ja vauhdikkaan kisun, joka on koko päivän ilmiselvästi odottanut perhettään kotiin. Niinpä, jos emme heti anna Emilille huomiota, saamme kuunnella äänekkäitä mouruamisia. Iltaisin kotitöiden tekeminen ei sitten onnistukaan ilman Emilia. Emil on ihan kaikessa mukana; pyykin pesussa, astianpesukoneen tyhjennyksessä, hiekkalaatikon siivouksessa ja tv:n katselussa. 

 

Ei mennyt kuin heti, kun Emil oli tutkimassa astianpesukoneen sisältöä:)

Iltaa myöten vauhti vain kiihtyy ja sitten mennäänkin lujaa. Emil saa joka iltaiset juoksukohtauksensa ja viilettää huoneesta toiseen sekä hyppii penkkien ja sohvien yli. 

Ostimme Emilille myös parvekkeelle oman raapimapuun, josta Emil voi sitten iltaisin katsella ulos hämärtyvää syysiltaa. Riippukeinu on myös osoittautunut mieleiseksi nukkumapaikaksi.