Kuvista käy kyllä hyvin selville Emilin lempinukkumapaikat; sänky, sohva, raapimapuu: Sänky taitaa viedä parhaimmat pisteet..:)

Syksyn koittaessa on arki palannut ja elämä menee Emilin osalta aika pitkälle meidän aikataulujen mukaan. Päivisin kun olemme pois Emil nukkuu lähes koko sen ajan (tai ainakin luulemme niin), koska virtaa hänellä sitten riittääkin koko illaksi. Se, kuka ensimmäisenä kotiin ehtii, saa vastaansa hellyydenkipeän ja vauhdikkaan kisun, joka on koko päivän ilmiselvästi odottanut perhettään kotiin. Niinpä, jos emme heti anna Emilille huomiota, saamme kuunnella äänekkäitä mouruamisia. Iltaisin kotitöiden tekeminen ei sitten onnistukaan ilman Emilia. Emil on ihan kaikessa mukana; pyykin pesussa, astianpesukoneen tyhjennyksessä, hiekkalaatikon siivouksessa ja tv:n katselussa. 

 

Ei mennyt kuin heti, kun Emil oli tutkimassa astianpesukoneen sisältöä:)

Iltaa myöten vauhti vain kiihtyy ja sitten mennäänkin lujaa. Emil saa joka iltaiset juoksukohtauksensa ja viilettää huoneesta toiseen sekä hyppii penkkien ja sohvien yli. 

Ostimme Emilille myös parvekkeelle oman raapimapuun, josta Emil voi sitten iltaisin katsella ulos hämärtyvää syysiltaa. Riippukeinu on myös osoittautunut mieleiseksi nukkumapaikaksi.

 

 

 

Sateisen lauantain kunniaksi päätimme sitten pitää siivouspäivän ihan siitäkin syystä, että eilisen elänlääkärikäynnin jälkeen Emilille oli sattunut muutamia vahinkoja. No, tämä olikin meillä tiedossa, koska sanoivat sen meille lääkärissä, että näitä pikkuvahinkoja saattaa tulla. Annoin lauantai-aamusta Emillille kipulääkkeen ruiskulla. Olimme saaneet kaksi ruiskua lääkettä ja näissä oli valmiina Emilin lääkeannos. 

Poika kävikin melkein heti lääkkeen annon jälkeen nukkumaan. Pääsimme hyvin siivoamaan yölliset jäljet.

Pyykinpesupuuhia aloittaessamme oli Emil jo virkeenä mukana touhuissa. Pyykkikorin tyhjetessä päätti  Emil mennä sinne tutkimusmatkalle:)

Jonna harjasi Emilin turkin ja lähtihän sitä pojasta karvaa taas iso tuppo. Emil kehräsi tyytyväisenä kun harjattiin ja ilmiselvästi harmitti kun harjaaminen lopetettiin. Ensi viikolla on sitten taas kynsien leikkuun aika. Ulos emme ole nyt menneet, koska haluamme, että Emil on saanut haavansa kuntoon kunnolla. Ja eipä tuonne ulos ollut mikään kiinnostus juuri kenelläkään, kun oli niin sateisen synkkä päivä -hyvä siivouspäivä :)

Emil kävi sitten jo uroskissan kastroinnissa perjantaina Keravalla Animagiassa. Palvelu kyseisessä eläinlääkärissä oli mitä ihanin. Veimme Emilin perjantaina aamusta ja saimme hakea Emilin kotiin jo puolenpäivän aikaan. Emil oli kotiin hakiessa tokkuraisen oloinen ja päästyämme kotiin ei maistunut ruoka, mutta uni sitäkin paremmin.

Saimme kipulääkkeet lauantaille ja sunnuntaille sekä toimintaohjeet, jos tulee jotain komplikaatioita kotona. Ensi viikolla pääsemmekin sitten postittelemaan kasvattajalle todistuksia ja saamme Emilin rekisterikirjan. Näin ollen tämän jälkeen Emil on sitten virallisesti meidän kissa:) Vakuutustakin ollaan mietitty Emilille ja samalla tarjouksia pyydetty eri vakuutusyhtiöiltä. Kyllä on niissäkin eroja..huh huh..

 

Kuva netistä erään pieneläinklinikan sivulta

 

Uroskissojen kastraatiosta:

Uroskissat on suositeltavaa kastroida, ellei urosta ole tarkoitus käyttää jalostukseen. Kissan kastraatio estää urosmaisen käytöksen, vähentää kissan aggressivisuutta, ehkäisee virtsalla merkkaamisen ja estää tietenkin Emili saamasta omia pentuja. Kotona leikkaamaton uroskisssa saattaa olla hyvinkin hankala, etenkin kun niillä alkaa tuo juoksu.

Yllättävi tieto on myös, että kissan energiantarve laskee noin 30 % kastraation myötä. Nyt olemme laskeneet Emilin energiantarpeen noin 200 g tuoreruokaa/päivä ja kuivamuona siihen päälle. No täytyy nyt vain seurailla miten paino lähtee nousemaan, emme kuitenkaan halua kotiimme liikalihavaa kissa. Se ei ole kissalle itselleenkään hyväksi, niin kuin ei meille ihmisillekään ;) Se laihduttaminen kun on niiiiiin hankalaa niin ihmisillä kuin eläimilläkin.

Eläinlääkäri tarkasti samalla Emilin kunnon ja sanoi, että kaikki näytti oikein hyvältä. Kehui Emiliä virkeän terveen uteliaaksi. Emil kun lähti heti tutkimaan klinikalla paikkoja päästessään hetkeksi vapaaksi. Totteröä suositeltiin vain siinä tapauksessa, jos Emil ei anna leikkaushaavan olla rauhassa ja esim. nuolee sitä kovin. 

Muuten, tuo viikko sitten punnitsemamme paino oli sitten sama eli tuo 2,48 kg. Vaakamme oli siten luotettava. Erityiskiitos kasvattajalle neuvoista, että ensi kerralla kotona Emiliä punnitessa kanattaa poika asettaa vaikka isoon taikinakulhoon ja laittaa tuo kulho sitten vaan päälle..Ihmettelimme kotona, miten meille ei ollut tullut itselle tuo mieleen, kun varsin hyvin tiedämmä miten hyvin Emil esim. viihtyy kukkaruukuissa ja muissa meidän mielestä ahtaissa astioisssa.