Tosiaan arki on nyt sitten alkanut, mutta onneksi Emilin ei ole tarvinnut olla vielä kokonaan päiviä yksin kotona. Lassella kun alkaa koulu vasta 12.8 ja Jonnalla on kioskilla satunnaisesti päiviä, jolloin hänellä on töitä. Jonna kyllä kuulemma etsii vakituisempaa työtä kun sen jatko-opiskelupaikan kanssa ei nyt vielä onnistanut.

 

Elämä kulkee omaa rataansa. Syön, nukun, ulkoilen, leikin ja nukun. Olen oppinut jo aika hyvin talon tavoille ja tiedän, että esimerkiksi yöllä minua ei huolita sänkyihin nukkumaan vaan saan etsiä oman mieluisen nukkumapaikan. Nukun yleensä raapimapuun ylimmässä pussukassa.

Olen ulkoillut aika ahkerasti ja tehnyt tuttavuutta ison 8 kg painavan Ville-kissan kanssa. No, Ville ei kylläkään ollut moksiskaan minusta. Samoin olen tututstunut eri koirarotuihin. Jotkut koirat ovat hyvinkin kiinnostuneita minusta ja toiset ottavat minut ilolla vastaan ja toiset eivät. Niitä koiria pelkään tosi paljon, jotka aloittavat tuttavuuden haukkumalla äänekkäästi. Heille sihisen ja nostan keskikehoni pystyn. Näissä tilanteissa olen tuntenut oloni turvattomaksi, mutta onneksi emäntäni on rauhoitellut minua ja ottanut välillä syliinkin.

 

Lassekin kotiutui kalastusreissultaan eilen. Olin jo melkein unohtanut, että perheessämme oli tuo nuori miehen alku kun olen ollut viikon emäntäni ja hänen tyttärensä kanssa.

Tänään muuten livahdin sitten rappukäytävään muilta perheenjäseniltä. Olivat ihan ihmeissään missä olen. Onneksi Lasse tajusi, että taisin päästä livahtamaan rappukäytävään kun Jonna tuli kotiin. Jonna ei ollut huomannut mitään! Olin tosi ovela ja nopea liikkeissäni..hih.

Emäntä oli vaan tosi vihainen lapsille asiasta, koska tuossa livahtamisessani piilee suuri vaara, että rappukäytävän alaovi onkin auki ja pääsen ulos asti! Ja sen on sitten menoa!!!

Itse en sitä taida tajutakaan, mikä vaara tässä asiassa piilee.