Emil kävi sitten jo uroskissan kastroinnissa perjantaina Keravalla Animagiassa. Palvelu kyseisessä eläinlääkärissä oli mitä ihanin. Veimme Emilin perjantaina aamusta ja saimme hakea Emilin kotiin jo puolenpäivän aikaan. Emil oli kotiin hakiessa tokkuraisen oloinen ja päästyämme kotiin ei maistunut ruoka, mutta uni sitäkin paremmin.

Saimme kipulääkkeet lauantaille ja sunnuntaille sekä toimintaohjeet, jos tulee jotain komplikaatioita kotona. Ensi viikolla pääsemmekin sitten postittelemaan kasvattajalle todistuksia ja saamme Emilin rekisterikirjan. Näin ollen tämän jälkeen Emil on sitten virallisesti meidän kissa:) Vakuutustakin ollaan mietitty Emilille ja samalla tarjouksia pyydetty eri vakuutusyhtiöiltä. Kyllä on niissäkin eroja..huh huh..

 

Kuva netistä erään pieneläinklinikan sivulta

 

Uroskissojen kastraatiosta:

Uroskissat on suositeltavaa kastroida, ellei urosta ole tarkoitus käyttää jalostukseen. Kissan kastraatio estää urosmaisen käytöksen, vähentää kissan aggressivisuutta, ehkäisee virtsalla merkkaamisen ja estää tietenkin Emili saamasta omia pentuja. Kotona leikkaamaton uroskisssa saattaa olla hyvinkin hankala, etenkin kun niillä alkaa tuo juoksu.

Yllättävi tieto on myös, että kissan energiantarve laskee noin 30 % kastraation myötä. Nyt olemme laskeneet Emilin energiantarpeen noin 200 g tuoreruokaa/päivä ja kuivamuona siihen päälle. No täytyy nyt vain seurailla miten paino lähtee nousemaan, emme kuitenkaan halua kotiimme liikalihavaa kissa. Se ei ole kissalle itselleenkään hyväksi, niin kuin ei meille ihmisillekään ;) Se laihduttaminen kun on niiiiiin hankalaa niin ihmisillä kuin eläimilläkin.

Eläinlääkäri tarkasti samalla Emilin kunnon ja sanoi, että kaikki näytti oikein hyvältä. Kehui Emiliä virkeän terveen uteliaaksi. Emil kun lähti heti tutkimaan klinikalla paikkoja päästessään hetkeksi vapaaksi. Totteröä suositeltiin vain siinä tapauksessa, jos Emil ei anna leikkaushaavan olla rauhassa ja esim. nuolee sitä kovin. 

Muuten, tuo viikko sitten punnitsemamme paino oli sitten sama eli tuo 2,48 kg. Vaakamme oli siten luotettava. Erityiskiitos kasvattajalle neuvoista, että ensi kerralla kotona Emiliä punnitessa kanattaa poika asettaa vaikka isoon taikinakulhoon ja laittaa tuo kulho sitten vaan päälle..Ihmettelimme kotona, miten meille ei ollut tullut itselle tuo mieleen, kun varsin hyvin tiedämmä miten hyvin Emil esim. viihtyy kukkaruukuissa ja muissa meidän mielestä ahtaissa astioisssa.