Ei mennyt kuin heti, kun Emil oli tutkimassa astianpesukoneen sisältöä:)

Iltaa myöten vauhti vain kiihtyy ja sitten mennäänkin lujaa. Emil saa joka iltaiset juoksukohtauksensa ja viilettää huoneesta toiseen sekä hyppii penkkien ja sohvien yli. 

Ostimme Emilille myös parvekkeelle oman raapimapuun, josta Emil voi sitten iltaisin katsella ulos hämärtyvää syysiltaa. Riippukeinu on myös osoittautunut mieleiseksi nukkumapaikaksi.

Poika kävikin melkein heti lääkkeen annon jälkeen nukkumaan. Pääsimme hyvin siivoamaan yölliset jäljet.

Pyykinpesupuuhia aloittaessamme oli Emil jo virkeenä mukana touhuissa. Pyykkikorin tyhjetessä päätti  Emil mennä sinne tutkimusmatkalle:)

Jonna harjasi Emilin turkin ja lähtihän sitä pojasta karvaa taas iso tuppo. Emil kehräsi tyytyväisenä kun harjattiin ja ilmiselvästi harmitti kun harjaaminen lopetettiin. Ensi viikolla on sitten taas kynsien leikkuun aika. Ulos emme ole nyt menneet, koska haluamme, että Emil on saanut haavansa kuntoon kunnolla. Ja eipä tuonne ulos ollut mikään kiinnostus juuri kenelläkään, kun oli niin sateisen synkkä päivä -hyvä siivouspäivä :)

Saimme kipulääkkeet lauantaille ja sunnuntaille sekä toimintaohjeet, jos tulee jotain komplikaatioita kotona. Ensi viikolla pääsemmekin sitten postittelemaan kasvattajalle todistuksia ja saamme Emilin rekisterikirjan. Näin ollen tämän jälkeen Emil on sitten virallisesti meidän kissa:) Vakuutustakin ollaan mietitty Emilille ja samalla tarjouksia pyydetty eri vakuutusyhtiöiltä. Kyllä on niissäkin eroja..huh huh..

Kuva netistä erään pieneläinklinikan sivulta

Uroskissojen kastraatiosta:

Uroskissat on suositeltavaa kastroida, ellei urosta ole tarkoitus käyttää jalostukseen. Kissan kastraatio estää urosmaisen käytöksen, vähentää kissan aggressivisuutta, ehkäisee virtsalla merkkaamisen ja estää tietenkin Emili saamasta omia pentuja. Kotona leikkaamaton uroskisssa saattaa olla hyvinkin hankala, etenkin kun niillä alkaa tuo juoksu.

Yllättävi tieto on myös, että kissan energiantarve laskee noin 30 % kastraation myötä. Nyt olemme laskeneet Emilin energiantarpeen noin 200 g tuoreruokaa/päivä ja kuivamuona siihen päälle. No täytyy nyt vain seurailla miten paino lähtee nousemaan, emme kuitenkaan halua kotiimme liikalihavaa kissa. Se ei ole kissalle itselleenkään hyväksi, niin kuin ei meille ihmisillekään ;) Se laihduttaminen kun on niiiiiin hankalaa niin ihmisillä kuin eläimilläkin.

Eläinlääkäri tarkasti samalla Emilin kunnon ja sanoi, että kaikki näytti oikein hyvältä. Kehui Emiliä virkeän terveen uteliaaksi. Emil kun lähti heti tutkimaan klinikalla paikkoja päästessään hetkeksi vapaaksi. Totteröä suositeltiin vain siinä tapauksessa, jos Emil ei anna leikkaushaavan olla rauhassa ja esim. nuolee sitä kovin. 

Muuten, tuo viikko sitten punnitsemamme paino oli sitten sama eli tuo 2,48 kg. Vaakamme oli siten luotettava. Erityiskiitos kasvattajalle neuvoista, että ensi kerralla kotona Emiliä punnitessa kanattaa poika asettaa vaikka isoon taikinakulhoon ja laittaa tuo kulho sitten vaan päälle..Ihmettelimme kotona, miten meille ei ollut tullut itselle tuo mieleen, kun varsin hyvin tiedämmä miten hyvin Emil esim. viihtyy kukkaruukuissa ja muissa meidän mielestä ahtaissa astioisssa.

No edelleenkään en voi olla mainitsematta - broileri, maustamaton menee näiden valmisruokien edelle.

Tosiaan punnitsimme Emilin nyt viikonlopun aikana. Käytimme punnituksessa kahta eri menetelmää. Ensimmäisessä menetelmässä Lasse kävi itse vaalla ensin ja otti se jälkeen Emilin syliin ja katsoimme heidän yhteispainon. Toisena menetelmänä käytimme sitä, että houkuttelimme Emilin itse seisomaan vaalla. Jäkimmäinen vaihtoehto oli, kuten voitte arvata varmaan, se vaikempi vaihtoehto toteutettavaksi.;)

Emiliä ärsytti koko touhu kun yritimme houkutella mitä ihmeellisin keinon vaalle tai saatikka pysymään siinä!

Hassua kyllä, kun vaaka jäi meiltä myöhemmin tuohon olohuoneen lattialle, löysimme Emilin makoilemasta sen päällä. Kissa on käskyttämällä huone tekemään juuri mitään:)

Jaa, mitäkä se vaaka sitten näytti! No arvatkaapa - 2.4 kg!!

kyllä on ruoka maistunut, kun ikää on kuitenkin vasta 4 kk!!!!

Luulen, että nuo päivät menevät Emilillä nukkuessa. Ainakin mitä tässä ollaan päivät ja viikonloput oltu, niin rytmi on aika selkeä. Aamulla ollaan virkeitä ja odotellaan ruokaa sekä leikitään jonkun aikaa. Sitten onkin jo unien aika. Unet voi ottaa melkein missä vain. Erilaiset purkit ja kukkaruukut ovat myös hyviä päiväunien viettopaikkoja:)

Parveke on myös erityisen suosittu unien viettopaikka.

Päiväunien jälkeen on taas leikin aika ja tietysti ruokailu. Emil saa ruokaa kolme kertaa päivässä, mutta jossain vaiheessa ruokarytmi tullaan muuttamaan niin, että Emil syö aamulla ja illalla. Edelleen herkkuruokaa on paistettu broileri. Nam

Elämä kulkee omaa rataansa. Syön, nukun, ulkoilen, leikin ja nukun. Olen oppinut jo aika hyvin talon tavoille ja tiedän, että esimerkiksi yöllä minua ei huolita sänkyihin nukkumaan vaan saan etsiä oman mieluisen nukkumapaikan. Nukun yleensä raapimapuun ylimmässä pussukassa.

Olen ulkoillut aika ahkerasti ja tehnyt tuttavuutta ison 8 kg painavan Ville-kissan kanssa. No, Ville ei kylläkään ollut moksiskaan minusta. Samoin olen tututstunut eri koirarotuihin. Jotkut koirat ovat hyvinkin kiinnostuneita minusta ja toiset ottavat minut ilolla vastaan ja toiset eivät. Niitä koiria pelkään tosi paljon, jotka aloittavat tuttavuuden haukkumalla äänekkäästi. Heille sihisen ja nostan keskikehoni pystyn. Näissä tilanteissa olen tuntenut oloni turvattomaksi, mutta onneksi emäntäni on rauhoitellut minua ja ottanut välillä syliinkin.

Lassekin kotiutui kalastusreissultaan eilen. Olin jo melkein unohtanut, että perheessämme oli tuo nuori miehen alku kun olen ollut viikon emäntäni ja hänen tyttärensä kanssa.

Tänään muuten livahdin sitten rappukäytävään muilta perheenjäseniltä. Olivat ihan ihmeissään missä olen. Onneksi Lasse tajusi, että taisin päästä livahtamaan rappukäytävään kun Jonna tuli kotiin. Jonna ei ollut huomannut mitään! Olin tosi ovela ja nopea liikkeissäni..hih.

Emäntä oli vaan tosi vihainen lapsille asiasta, koska tuossa livahtamisessani piilee suuri vaara, että rappukäytävän alaovi onkin auki ja pääsen ulos asti! Ja sen on sitten menoa!!!

Itse en sitä taida tajutakaan, mikä vaara tässä asiassa piilee. 

Kun ukkonen oli hellittänyt katseli Emil vesisadetta parvekelasien takaa ja mietti varmaankin jäikö ulkoilut tänään tähän.

Kiinnostuksen kohteena ei siis ole vain sisäkukat vaan parvekekukat ovat ihan yhtä mielenkiintoisia.